lapsenmieliset karkuteillä

Mä olen niin kamalan herkkäuskoinen. Juha oli taas tavalliseen tapaansa järkkäillyt meille ohjelmaa, kun sain siirrettyä hiihtolomani tälle viikolle niin, että meillä oli jopa neljä yhteistä vapaapäivää. Meidän viikonloput kun menee useimmiten niin eri sykleissä että kaikista yhteisistä vapaista hetkistä täytyy ottaa kaikki ilo irti.

Me siis nostettiin kytkintä perjantaiaamuna. Autoon oli pakattu vaihtovaatteita, pari eväsleipää ja kofeiinia, ja matka sujui sujuvasti radioa kuunnellen ja aamun auringosta nautiskellen. Me tehtiin välipysähdys Raision Ikeassa, joten ounastelin määränpään olevan Turun satama. Juha oli syöttänyt mulle TAAS pajunköyttä ja saanut mut ajattelemaan laivamatkaa. Kuitenkin, kun Ikeapussi oli nostettu autoon ja jatkettiin matkaa, me päädyttiinkin biljardiliikkeen kautta Turun Caribia-kylpylään, ja sitä parempaa määränpäätä ei olisi ollut missään.

Lilluttiin uima-altaissa lähes viiden tunnin edestä, pujahdettiin välillä ulos tupakkapaikalle vilvottelemaan ja lämmiteltiin porealtaissa. Siitä ei olisi kuvitellut enää voivan parantaa.

Lauantaina aamupalan jälkeen pakattiin ja luovutettiin huone tosi aikaisin. Lähdettiin ajelemaan kohti kotia, mulla hymy korvissa ja fiilis niin rentona ettei ole ikinä ollutkaan. Mulla kesti hävyttämän kauan tajuta, ettei me menty Poriin päinkään, vaan liikennekyltit huomauttivat Helsingin lähestyvän ja yks kaks oltiinkin kehä kolmosella.

Juhan vedätys risteilystä jatkui aina siihen asti kunnes käännyttiin Heureka-kyltin osoittamaan suuntaan. Kuulemma mun ilmeeni oli mitä hämmentynein, ja siinä vaiheessa ei ollut riemulla rajaa, kun valkeni, että tää on meidän reissun päätepysäkki.

Eihän mulla ees riitä sanat kuvailemaan kuinka mahtava meidän päivä oli. Illalla omiin lakanoihin päästessä uni tuli niin nopeasti ettei ehtinyt edes miettimään arkeen paluuta ensi viikolla.

Ollaanhan me aika kakaroita.